Miksi katolilaiset kastavat lapsia?

Säännös, 1. Mooseksen kirja 17:12, oli Vanhan liiton merkki, jota sovellettiin poikien kohdalla elämän kahdeksannella päivällä. Kaste, uutena säännöksenä, kuten opetettu Kolossaalaisille 2:11-12, korvaa tämän rituaalin, mahdollistaen lasten liittämisen Uuteen liittoon ja Jumalan armon vastaanottamisen.

Katolisen kirkon katekismi (CIC 1250) opettaa, että lapset, jotka ovat syntyneet ihmisluonnon lankeaman tilan kautta alkuperäisestä synnistä, tarvitsevat vapautusta kastamisen kautta. Vaikka lastenkastea ei eksplisiittisesti mainita Raamatussa, lapset sisältyvät pelastussuunnitelmaan, sillä kaikilla on tarve puhdistautua.

Matteus 28:19:ssa Jeesus käskee opetuslapsiaan: "Menkää siis ja tehkää kaikista kansoista opetuslapsia, kastamalla heitä..." Jeesuksen antama käsky ei jätä lapsia huomioimatta. Vaikka tämä raamatullinen kohta ei suoraan viittaa lastenkasteeseen, voidaan ymmärtää, että kaikki kansat sisältävät lapsia kaikissa ikäryhmissä.

Toimintakirja 2:38-39:ssa Pietari sanoo, että kasteen lupaus on "teille ja lapsillenne". Vaikka ei ole suoraa viittausta vauvan kastamiseen, lapsien maininta osoittaa, että kasteen kautta tuleva pelastuksen lupaus koskee myös lapsia, avaten mahdollisuuden heidän kasteeseensa.

Toimintakirja 16:15 ja 16:33:ssa näemme Lydia ja vangin tulemisen kastetuiksi "koko talonsa kanssa". Koko perheen kastaminen, vaikka ei mainitse lapsia erityisesti, viittaa siihen, että kaikkien ikäisten jäsenten, myös nuorempien, kasteaminen oli osa apostolista perinnettä.

1. Korinttilaiskirje 1:16:ssa Paavali mainitsee, että hän kastoi "Estefanan koko talon", vahvistaen koko perheen kastamisen mallia. Vaikka Raamattu ei yksityiskohtaisesti kuvaa lasten läsnäoloa näissä tapahtumissa, perinne viittaa siihen, että lapset sisällytettiin kastamiseen, aivan kuten heidät oli säännösrutistettu Vanhan liiton aikana.

Roomalaiskirje 5:18-19 toteaa, että alkuperäinen synti vaikuttaa kaikkiin, myös vastasyntyneisiin. Vaikka lastenkastea ei eksplisiittisesti kuvata tässä kohdassa, alkuperäisen synnin puhdistautumisen tarve viittaa siihen, että kaste on myös tarpeen lapsille.

Lukas 18:15-16:ssa Jeesus ottaa vastaan lapset ja sanoo: "Antakaa lasten tulla luokseni, sillä heistä on Jumalan valtakunta." Vaikka lastenkastea ei mainita, Jeesuksen kutsu osoittaa, että lapset ovat arvollisia vastaanottamaan armon, oikeuttaen kastamisen käytännön.

Lopuksi, Johanneksen evankeliumin 3:5:ssa Jeesus opettaa, että "kukaan ei voi tulla Jumalan valtakuntaan, ellei synny vedestä ja Hengestä". Tämä koskee kaikkia, myös lapsia, jotka tarvitsevat kasteen armon, vaikka teksti ei eksplisiittisesti mainitse lastenkastea.

Kirkon isien todistukset:

Kirkon isät tukivat lastenkasteen käytäntöä varhaisista vuosisadoista lähtien. Origenes (noin 185-254 jKr.) totesi, että lastenkaste oli apostolien vastaanottama perinne. Levitikuksen saarnauksissaan hän sanoo, että kirkko kastaa lapsia, koska he ovat syntymästä lähtien alkuperäisen synnin peitettyjä.

Pyhä Irineus Lyonin (noin 130-202 jKr.), Adversus Haereses:ssa, kirjoittaa, että Jeesus "saapui pelastamaan kaikki ihmiset, mukaan lukien lapset, nuoret ja aikuiset", vahvistaen lasten sisällyttämistä pelastussuunnitelmaan kastamisen kautta.

Lisäksi Pyhä Cyprianus Karthagolainen (noin 210-258 jKr.) puolusti kirjeessään lasten kastamista, jopa ennen kahdeksattapaivana, vastaten käytännön kysymykseen. Hän vahvistaa, ettei yksikään sielu saa jäädä Jumalan pelastavaa armon ulkopuolelle.

Nämä todistukset osoittavat, että vaikka Raamatussa ei ole eksplisiittistä mainintaa, lastenkasteen käytäntö oli laajasti hyväksytty ja puolustettu kristillisessä perinteessä varhaisista vuosisadoista lähtien, osana apostolien vastaanottaman uskon välittämistä.