Miksi katolilaiset uskovat transsubstantiaatioon?

Katolisen kirkon katekismus, kohta 1413, vahvistaa, että papin (pappi tai piispa) suorittama konsekraatio tuo transsubstantiaation, jossa leipä ja viini muuttuvat Kristuksen ruumiiksi ja vereksi. Vaikka maku, haju ja fyysiset ominaisuudet säilyvät leivän ja viinin muodossa, niiden olemus muuttuu täysin (ei enää leipä, ei enää viini, vaan Kristus ruumiina, verinä, sieluna ja jumaluutena, todellisesti ja aidosti läsnä, elävä ja kirkastettu).

Ehtoollinen on katolisen uskon keskus, sillä se edustaa Kristuksen ainutkertaista uhria, joka tehdään jatkuvasti läsnäolevaksi ja uudistettavaksi jokaisessa messussa. Heprealaiskirjeen mukaan Kristuksen uhri on “ainutkertainen ja toistamaton” (Heprealaisille 7,27; 9,26; 10,10). Tämä tarkoittaa, että Kristus uhrasi itsensä kerran kaikkien ihmisten pelastuksen puolesta, ja ehtoollinen tekee tämän uhrin läsnä olevaksi ilman toistoa.

Jeesus asetti ehtoollisen viimeisellä ehtoollisella, kuten evankeliumit ja Paavalin kirjeet kertovat. Tällöin hän otti leivän ja viinin ja sanoi: “Tämä on minun ruumiini… Tämä on minun vereni” (Matteus 26,26-28; Luukas 22,19-20; 1Korinttilaiset 11,23-25). Näin Jeesus antoi apostoleille ja koko kirkolle määräyksen viettää ehtoollista hänen muistokseen, ylläpitäen hänen uhrauksensa vuosisatojen ajan.

Johanneksen 6:ssa Jeesus esittäytyy “Elämän leipänä” sanoen: “Minä olen elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta; joka syö tätä leipää, elää ikuisesti” (Johannes 6,51). Hän on “todellinen ruoka ja todellinen juoma” (Johannes 6,53-56), ei pelkästään symboli, vaan Kristuksen todellinen läsnäolo ehtoollisessa.

Kun osallistumme ehtoolliseen, emme pelkästään muista Kristuksen uhria, vaan tulemme osaksi sitä. Paavali sanoo, että leipää syödessämme ja maljasta juodessamme olemme osallisia Kristuksen ruumiiseen ja vereen (1Korinttilaiset 10,16-17). Aina, kun ehtoollista vietetään, Kristuksen uhri tehdään läsnäolevaksi, kuten hän itse määräsi: “Tehkää tämä minun muistokseni” (Luukas 22,19).

Ehtoollinen on myös uusi liitto Kristuksen veressä (Luukas 22,20; 1Korinttilaiset 11,25), joka uudistaa liiton Jumalan ja ihmiskunnan välillä. Osallistumalla siihen meidät kutsutaan olemaan armotilassa, sillä Paavalin mukaan väärin osallistuva “tuomitsee itsensä” (1Korinttilaiset 11,27-29). Siksi ehtoollinen vaatii kunnioitusta ja hengellistä valmistautumista, sillä siinä Kristus on koko täyteydessään läsnä.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että ehtoollinen on uskon mysteeri, jossa leipä ja viini muuttuvat Kristuksen ruumiiksi ja vereksi transsubstantiaation kautta, uudistaen hänen lunastavan uhrinsa ja yhdistäen meidät häneen yhteydessä.